Keski-Suomi
Savo
Karjala
Hyytiät

Sukuhaarat - Karjala

HYYTIÄISET MUOLAASSA JA HEINJOELLA


Lemmikit kattoivat vaaleansinisenä mattona Muolaan hautausmaan rinteitä vuoden 2001 keväänä, kun kävin äitini syntymäpitäjässä kotiseutumatkalla. Ajatuksiini pulpahti outo mielleyhtymä. - Esivanhempien henget nousevat lemmikkeinä Muolaan kalmiston mullasta. Ja ajatuksenvirta jatkui. - Lemmikki on englanniksi foget-me-not eli - älä unohda minua. Ehkä juuri se, että emme unohtaisi niitä sukumme jäseniä, jotka ovat eläneet meitä ennen, on yksi niistä pontimista, minkä vuoksi minusta on tullut genealogi.

Kustaa Vaasa tuskin ajatteli tulevia sukututkijoita, kun hän ryhtyi pitämään valtakunnassaan tarkkaa tilinpitoa verotulosta. Näiden voudinluetteloiden kautta kuitenkin voimme jäljittää usean suomalaisen talonpoikaissuvun esipolvet aina 1540-luvulle asti. Näin on myös Karjalan Kannaksen Hyytiäisen suvun laita. Muolaan Kopralan kylässä oli kolme Hyytiäisten taloa. Näistä taloista on sitten kasvanut 450-vuoden aikana suuri suku, jonka eri haarat ulottuvat moniin Kannaksen pitäjiin.
Muolaan ja Heinjoen Hyytiäisten sukutauluja on tällä hetkellä kasassa jo yli kolmetuhatta. Nimimäärä on kohonnut jo yli 20.000. Tämä valtava aineisto on sen vuoksi päätetty jakaa kahteen osaan. Seuraava Hyytiäisten sukukirja sisältää Muolaan Hyytiäiset, joita on kaksi sukuhaaraa, Peikolan ja Kuusaan Hyytiäiset. Kummankin alkukoti on Heinjoen Kopralassa.

1700-luvun alkupuolella Peikolan kylään, sen autiotiloille on tullut Pietari Hyytiäisen kuusi poikaa. Tuomas, Yrjänä, Lauri. Pietari, Antti ja Mikko. Heidät on vuoden 1723 henkikirjassa merkitty sukunimellä Pärssinen, mikä johtunee Peikolan kylän osan nimestä. Isä Pietari on kaikella todennäköisyydellä 1680-1894 Kopralan manttaaliluetteloissa esiintyvä Pietari Mikonpoika. Manttaali eli myllyveroa joutui maksamaan 1600-luvulta lähtien jokainen aikuinen, jonka ikä oli 16-65 vuotta.. Luettelot eivät kuitenkaan kerro aina kaikkien talossa asuneiden henkilöiden nimiä. Usein vain mainitaan isäntä, joka on maksanut myllyveron vaikkapa seitsemästä hengestä. Talon isäntä tunnetaan, mutta ei välttämättä emäntää nimeltä. Vasta kun ryhdyttiin pitämään tarkkaa kirkollista väestöluetteloa, naiset ja tyttäret saavat identiteetin.

Ruotsin vallan ajalta läänintilejä, joihin manttaaliluettelokin kuuluvat on tallella aina vuoteen 1707. Suuri Pohjan Sota kuitenkin keskeytti henkikirjojen pidon. Niinpä Muolaaseen jää 16-vuoden aukko henkikirjaluetteloihin, sillä vasta Karjalan jouduttua Uudenkaupungin rauhassa 1721 Venäjälle, uudet valtaapitävät laativat vuonna 1723 ns. revisiokirjan, henkiluettelon Muolaan veroamaksavista asukkaista.
Muolaan sukututkimuksen vaikeuksia on se, että kirkonkirjat ovat täällä puutteelliset. Ensimmäinen rippikirja on neljän vuoden ajalta 1736-40. Pikkuvihan aikana kirjoja ei pidetty ja vasta vuodesta 1755 alkaa Muolaassa yhtenäinen rippikirjasarja. Revisiokirjan 1723 jatkeena Muolaasta löytyy vuodesta 1724 lähtien syntyneiden- vihittyjen ja kuolleiden kirjat. Nämä kirkon historiankirjat täydentävät niitä tietoja, joita saamme rippikirjoista. 1760-luvulla Muolaan kirkko paloi ja sen mukana tuhoutui myös syntyneiden luettelot vuosilta 1775-1779, vihittyjen luettelot vuosilta 1762-1775 ja kuolleiden luettelot vuosilta 1767-1779.
Vasta 1800-luvulla papit alkoivat merkitä kirkonkirjoihin henkilöiden patronyymit. Jos samaan aikaan samassa kylässä asui viisikin Matti Hyytiäistä, on hyvin tarkkaan tutkittava, kenen poika kukin oikeastaan oli. Ja naisten kohdalla, kun heidät oli naitu muualle, sukututkimus on ollut jännittävää salapoliisityötä, hidasta, mutta antoisaa.

Peikolasta ja Passilasta evakkoon muuttaneet Hyytiäiset voivat ylpeillä siitä, että heidän isänsä ovat viljelleet ja harjoittaneet sivuelinkeinoja Kirkkojärven rannalla 300-vuotta. He ovat Tuomas, Yrjänä ja Pietari Hyytiäisen jälkeläisiä. Lauri Pietarinpoika Hyytiäisen pojista vanhin Matti muutti Saavolaan, Punnusjärven rannalle. Nuorin poika Pärttyli asettui Peikolan naapurikylään Kannilaan 1760-luvulla. Heidänkin jälkeläisensä asuivat edellämainituissa kylissä evakkoon lähtöön asti. Vuosalmen Hyytiäisen alkujuuret ovat niin ikään Peikolassa.
Kuusaaseen muutti 1700-luvun alkuvuosikymmenenä niinikään Heinjoen Korpalassa eläneen Yrjänä Laurinpoika Hyytiäisen poika Yrjänä Yrjänänpoika. Hänen jälkeläisensä asettuivat Kuusaaseen ja paikkaa ryhdyttiin myöhemmin nimittämään Hyytiäisen mäeksi.

Heinjoen Kopralan, Rättölän ja Pihkalan Hyytiäiset saavat oman sukukirjansa näillä näkymin vuonna 2003-2004. Kopralaa voidaan täydellä syyllä nimittää Hyytiäisten kyläksi. Vielä 1800-luvun alussa rippikirjoissa esiintyvä Kopralan osa Mikkelinmaan on saanut nimensä 1667-1740 eläneestä Mikko Juhananpoika Hyytiäisestä. Aaprahaminmaa on tullut Aapraham Tuomaanpoika Hyytiäisestä (1683-1757) ja Hulkkosenmaa on ollut Antti Matinpoika Hyytiäisen (1645-1757) isännöimä kylänosa. Antti Hyytiäinen on 1723 revisiokirjassa merkitty sukunimellä Hulkkonen. Antin jälkeen Hulkkosenmaan tilukset siirtyivät lankomiehelle Antti Näkille ja se säilyi sitten Näkki-suvun hallussa 300-vuotta.

Rättölän Hyytiäisten juuret ovat nekin Kopralassa. Ongelmallisin tällä hetkellä on Pihkalan Hyytiäisten kantaisä Mikko Hyytiäinen, syntynyt Heinjoen rippikirjojen mukaan vuonna 1694. Hänen kaksi vanhinta lastaan on merkitty syntyneeksi Peikolassa. Kuitenkin Peikolan Mikko Pietarinpoika Hyytiäinen on revisiokirjaan merkitty syntyneeksi vasta 1711. On kuitenkin oltava kriittinen tuon revisiokirjan ikämainintojen kanssa. Talonpojat itse ilmoittivat ikänsä viranomaisille. He saattoivat sanoa syntyneensä silloin kun se ja se hallitsija oli ollut kuninkaana tai silloin kun oli kova nälkätalvi. Ja viranomaiset itse sitten päättelivät miehen iän.

Muolaan ja Heinjoen Hyytiäisten eri sukuhaarojen ja sukupolvien selvitystyö alkaa olla loppusuoralla. Esivanhemmat ovat jo hyvin kartoitettu, mutta suurin puute tällä hetkellä on niiden sukupolvien kohdalla, jotka ovat syntyneet evakkotaipaleen jälkeen. Ja siksi työryhmämme olisi kiitollinen kaikesta avusta, jonka nykyhetken Hyytiäiset voivat meille tarjota.

Parhain sukuterveisin

Eeva-Liisa Tenhunen